Yksikkö 731 elokuvissa

Yksikkö 731 (Unit 731 Wikipedia eng Unit 731.com) oli japanilaisten ihmiskoelaboratorio, joka edustaa yhtä maailmanhistorian julmimmista ja systemaattisimmista rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Noin vuosina 1940-45 toiminut laboratorio sijaitsi lähellä Kiinassa lähellä Harbinin kaupunkia. Julmuuksista voitte lukea tarkemmin vaikkapa Wikipediasta, luettelon on suhteellisen ikävää katsottavaa. Huomautettakoon, että Japani tunnusti yksikön olemassaolon virallisesti vasta vuonna 2002. Vieläkin shokeeraavampaa lienee se, että yksikön johtaja Kenraali Shiro Ishii sai amerikkalaisilta (keräämiään tietoja vastaan, lienevätkö nyt jossain USA:n armeijan arkistoissa?) syytesuojan, eikä täten koskaan joutunut vastuuseen teoistaan.

Törmäsin 731:n tarinaan elokuvien kautta. Ensimmäinen ja huomattavasti tunnetumpi yksikköä käsittelevä elokuva on hongkonglainen Men Behind the Sun (Hei tai yang 731, ohjaaja Tun Fei Mou) vuodelta 1988. Toinen aihetta käsittelevä eepos on venäläinen Philosophy of a Knife (Andrei Iskanov, 2008), joka on n. neljä ja puoli tuntia pitkä mustavalkoinen dokumenttihenkinen elokuva yksikön toiminnasta. Todella HC-kamaa siis.

Yksikkö 731:n tarinassa mielenkiintoista ei ole se, kuinka monella eri tavalla ihmisiä pystyttiin kiduttamaan "hyvän tarkoituksen" vuoksi, vaan se, miten tavalliset japanilaiset miehet ja naiset pystyivät sellaisiin julmuuksiin. Tottelivatko he vain upseerien käskyjä, uskoivatko he pelastavansa keisarikunnan vai olivatko he kenties vain täysin tunteettomia yksilöitä? Kiinnostavaahan tämä on siksi, että on helppoa tuntea sympatiaa laboratorion vankeja kohtaa, mutta kuinka moni meistä pystyy asettautumaan japanilaisten rooliin? Väittäisin, että ei kovinkaan moni. Taiteen avulla voimme kuitenkin tutkia, mikä tekee ihmisestä koneen. Ymmärtämällä muodonmuutoksen voimme ehkä estää vastaavaa tapahtumasta koskaan. Men Behind the Sunin tekijät ymmärsivät tämän ja niinpä elokuvassa seurataankin poikajoukon muodonmuutosta leikkisisä baseball-intoilijoista kylmäverisiksi tappajiksi.

Men Behind the Sun on tavallaan kiinnostava elokuva ja sen kulttimaine on kyllä ansaittu. Teosta ei missään nimessä voi suositella herkkähermoisille, sillä se sisältää huomattavat määrät erittäin eksplisiittistä väkivaltaa (samaa pätee myös Philosophy of a Knifeen). Älkää ymmärtäkö väärin, missään nimessä kumpikaan elokuva ei ole perinteisen asteikon mukaisesti varsinaisen hyvä tai edes katsottava, enkä oikeastaan suosittele kumpaakaan elokuvaa kenellekään. Varmasti ne, joita tämän kaltaiset elokuvat kiinnostaa, ovat jo kuumeisesti googlettamassa sopivaa torrent-tiedostoa. Men Behing the Sunin kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että elokuva onnistuu olemaan kiinnostava loppuun asti tarjoamalla sopivan rytmityksen. Näemmehän inhimillisyyttäkin, aika paljonkin vielä.

Philosophy of a Knife on puolestaan eri maata. Täytyy nyt todeta, että olen itse vasta puolivälissä elokuvaa, mutta aika harva tätä päätyy katsomaan loppuun asti. Loppuun asti katsovat luonnollisesti puristit, jotka eivät voi jättää elokuvaa kesken ja ne, jotka haluavat sanoa nähneensä Philosophy of a Knifen alusta loppuun. Itse taidan kuulua siihen jälkimmäiseen kastiin ja sinnillä vedän nuo viimeiset reilu pari tuntia mustavalkoista tervanjuontia. En usko, että tästä elokuvasta pystyy nauttimaan.

Mitä opimme elokuvista? No näistä kahdesta emme juuri mitään. Japanilaiset tekivät kaikkensa voittaakseen sodan, eivätkä he hirveästi tuntuneet katsovan taaksepäin (sinänsä ymmärrettävää). Onneksi uhrien perilliset eivät kuitenkaan antaneet unohtaa, kuinka pahasti keisarikunnalla meni överiksi. Uskon, että aiheesta saisi aikaan myös oikeasti hyvän elokuvan, äärimmäistä vankileiridraamaa sekoitettuna aitoihin kasvutarinoihin, ei väkinäisiin rakkaustarinoihin vankien ja vartijoiden kesken.